Tapahtuma aika ja paikka
Hyvinkäällä 11 - 12. tammikuuta 2010
Kruununmaan asuinalueella, pienkerrostalo

Eilisen ja tämänpäivän rikospaikkatutkinnat ovat osoittaneet, että koska murtojälkiä ei huoneistoon ole, niin oletettavasti tekijällä (tai tekijöillä) on joko avain tai sitten hän/he asuu/asuvat huoneistossa.
Tarkempien kuulustelujen jälkeen huoneistossa asuvat homo sapiens heimoon kuuluvat mini-sapiensitkin kielsivät osuutensa rikoksiin, siirtyi syyttävät sormet ja katseet perheen Canis lupus familiaris heimoon kuuluvaan, hovawart rotuiseen lemmikkieläimeen.
Koska vielä iltaan mennessä lemmikkieläimeltä ei ole saatu riittävää lausuntoa kyseessä olevaan rikokseen, tutkijat päättivät kutsua rikosilmoituksen tekijän, perheen äidin ja lemmikin omistajan kertomaan, mitkä faktat osoittavat kyseisen lemmikkieläimen olevan syyllinen.
Äidin lausunto:
"Joulukuun viimeisellä viikolla perheemme koira, kutsumanimeltään Steinroller Magnus eli Mankku, kastroitiin. Asiassa ei ole mitään ihmeellistä, mutta minua kyllä varoiteltiin, että tämän operaation myötä hänen ruokahalunsa saattaa kasvaa ja ruoka saa hänen silmissään aivan uuden merkityksen. 
Viime päivinä olenkin huomannut, että tämä pitää paikkansa! 
Todiste nro 1
Maanantaina, 11pvä tammikuuta, meille tuli vieras jolle tarjottiin mm. donitseja ja suolakeksejä. 
Donitsit tietenkin hävisivät parempiin suihin jo heti siinä kahvitellessa ja suolakeksit jäivät syömättä, joten siirsin ne sivuun siivotessani pöydän ennen kuin minä ja esikoiseni Linda lähdimme hakemaan perheen pikkusiskoa, Inkaa, päiväkodista.
Ilta kului ja eräässä vaiheessa iltaa puhuin puhelimessa rikoksentekijän kasvattajan kanssa. Inkalla paloi kuitenkin jossain vaiheessa vati ja aioin antaa hänelle suolakeksin pöydältä jotta saisin puhua vielä hetken...
Pöydällä ei ollutkaan enää kuin tyhjä lautanen! 
Kysyin välittömästi Lindalta, että ei kai hän ole missään vaiheessa syönyt pauttiarallaa pariakymmentä suolakeksiä johon sain kieltävän vastauksen. Minä en myöskään tunnusta niitä syöneeni joten salamannopeasti tajusin, että koska rikoksentekijä oli ainoastaan silloin paikalla kun keksit ovat hävinneet, ei muuta mahdollisuutta ole, kuin että Magnus on syönyt ne.
Todiste nro 2
Tänään, 12. tammikuuta jätin tarkoituksella pienen palasen kinkulla ja juustolla päällystettyä leipää pöydälle minun ja Lindan mennessä päiväunille. Tarkoitukseni oli siis saada syyllinen itseteosta kiinni koska laitoin sille muutaman esteenkin siten, että varmasti kolisee jos se sitä leipää havittelee.
Joko minä nukuin sikeästi tai sitten tämä tapaus on oikeasti koiravarkaiden eliittiä, nimittäin mitään kolinaa ei kuulunut, mutta leipä oli silti hävinnyt parempiin suihin!
Katsoin Magnusta ja se katse, minkä hän loi minuun takaisin kertoi kaiken.
Se oli suurinpiirtein tätä luokkaa:

Tutkija totesi tarinan kuultuaan ja muutaman kollegan myönnellessä, että syyllinen oli todella löydetty ja rangaistukseksi syytetty joutuu a) "palleissa" (lainausmerkit siksi, että ne ei todellakaan enää muistuta palleja vaan lähinnä jotain rupusia luumuja, vaikka väri onkin sellainen kauniin possun vaaleanpunainen...) olevan tupon kiinnike tikkien poistoon joka tapahtuisi juuri avatun Hyvinkääläisen yrityksen Avuksi.fi :n toimistossa ja tikkien poistajana toimisi myymäläpäällikkö sisarhentovalkoinen, sairaanhoitaja Minna Rosendahl JA b) syytetty ei saa illalla lettuja vaan joutuu painimaan ruokahimojensa kanssa viime aikaisten tapahtumien johdosta.
Hän saa lettunsa aamulla, mikäli on osannut olla kunnolla illan/yön ajan.

 Kuvan on ottanut Teea Tiljander

Eli kuten ylläolevasta pikku tarinasta voitte päätellä, niin Mr alkaa olla taas ihan entisellään ja ruoka todellakin maittaisi herralle... Tuntuu niin älyttömältä, että se ruokamäärä mikä ennen sai sen kylläiseksi ja painumaan ruoan jälkeen maate aiheuttaa nykyään sen, että se tulee kyöhnäämään viereen ja painaa päätä syliin ja kun mä nousen, niin se singahtaa kuin haukka kupilleen ja jää katsomaan minua, että etkö sä oikeesti meinaa antaa enempää
Joten, päätin sitten vaihtaa blogin ulkoasunkin ns. teemaan sopivaksi -ainakin joksikin aikaa- koska nyt meillä alkaa uusi elämä! 
Magnus ei todellakaan saa olla lihava ja tolla ruokahalulla se tulee sitä olemaan jos mä en ole tarkkana sen ruoan+liikunnan suhteen ja minä... no, minä aion "pakon edessä" tiputtaa myös muutaman kilon :) 

Ja sen verran täytyy nyt hehkuttaa näin julkisestikin, että me ollaan nyt viime päivät kuulkaa lenkkeilty niin hienosti, että hyvä, ettei onnen kyyneleet ole valuneet!
Magnus ei ole enää nuollut narttujen länttejä ja muutenkin se on rauhoittunut huomattavasti. Enää se ei kulje koko aikaa nenä maassa ja seikkaillen ja poukkoillen paikasta toiseen vaan malttaa hieman jo nostaa päätään maasta ja merkkailukin on ainakin puolittunut! NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN UPEETA!!!

Nyt on vaan kauhee treenikuume jota aion lievittää heti huomenna koska haava oli umpeutunut hienosti ja alue oli muutenkin siisti :) 
Pienesti seuraamista ja jääviä... JES! Siitä se taas lähtee

Ja niin se vuosi sitten vaihtui! 
Meidän perheessä ei niin tavallisesti kuin olisi voinut kuvitella.  Mutta vaihtui se kuitenkin :D

Maanantaina 28pvä Magnus kastroitiin, leikkaus meni hyvin, herääminen oli hieman niin ja näin, sen verran vahvat oli tropit, mutta sitten toipuminen on edennyt oikein mukavasti.
Pönttöä se on pitänyt päässään parin ekan yön jälkeen vain silloin kun on jäänyt pari kertaa yksin kotiin ja oikeesti... mä en saa itse nukuttua jos se pitää sitä öisin koska se törmäilee koko ajan milloin mihinkin ja se aiheuttaa sen, että mä pelästyn, että sille sattu jotakin  
-Puhumattakaan siitä, että kun se tuli tarkastamaan, että mä olen pedissä/nukun, niin se ensin törmäsi sen hiton tötterön kanssa naamaan ja sitten peruutti jolloin se törmäsi seinään kun pakitti pois kun ei osannut jotenkaan enää hahmottaa omaa ruhoaan suhteessa tilaan

Virtaa sillä riittää kuin pienessä kylässä, mutta täytyy vaan malttaa pitää sitä ulkona hihnassa ettei se pääse rikkomaan paikkoja koska  jo nyt se hyppii kinoksissa kuin pieni pentu konsanaan sen verran mitä fleksi antaa periksi :DDD 

Torstaina 31pvä oli Lindan vuoro mennä unten maille, hänellä oli kitarisaleikkaus ja samalla putkitettiin korvat. Mä jännitin tätäkin aivan kauheasti ja tekemistä oli, että näyttelin itse urheata ja itkuhan siinä pääsi -taas- kun tyttö lähti hoitajan mukana saliin ja aivan sekavana selitti ummet ja lammet kun ovet sulkeutuivat.
Lindankin leikkaus meni hienosti, leikkaus oli lääkärin mukaan aiheellinen, oikea korva oli leikkaushetkelläkin tulehtunut (ihmettelen, että tyttö ei itse siitä asiasta maininnut mitenkään tai ollut muuten kipeän oloinen) ja joku eritehomma oli valtava ja kitarisa oli todella suurehko mikä aiemmin aiheutti myös kovaa kuorsaamista ja sitä, että se korisi ihan normaalihengityksessäkin.
Nyt tuloksena on se, että minä hermoheikkona seuraan sitä kuin haukka siihen asti kun itse nukahdan, että se on elossa kun ei mitään hengitysääniä kuulu
Lindankin toipuminen on mennyt hienosti, sen näkee jo siitä, että se jaksaa taas venkoilla joka asiaan ja tehdä kaikki mahdollisimman vaikeaksi... Eli olemme jälleen palanneet entiseen rytmiin kaikilla osa-alueilla karvattomien ja karvaisenkin kanssa 

Elikkäs kauheasti me ei tänä uutena vuotena juhlittu, Inka kävi Petrin ja Magnuksen kanssa pistämässä parit raketit ilmaan mun ja Lindan katsellessa ikkunasta jottei nyt ihan veteläksi meno päässyt :) 
Ja siinä missä Linda söi jäätelöä niin että napa raikasi, me muut nautimme hieman perinteisempää Uuden Vuoden tarjontaa makkaran ja salaattien kera ja oli mukana hieman pippiäkin ja tippiäkin (sipsiä+dippiä)  :) 

Jotta näihin tunnelmiin toivotamme Teille kaikille oikein hyvää, onnellista ja menestyksekästä UUTTA VUOTTA 2010!



 

& Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille meitä tukeneille, tsempanneille ja kanssamme mukavia muistoja keränneille
ihanille ihmisille!

Toivottaa Magnus, Inka, Linda ja Taija

 

 

Niin on nyt virallisesti saatu tämä vuosi päätökseen ja täytyy sanoa, että aika haikeissa mielialoissa mennään...

Tämä vuosi meni TOKOn osalta näin:

NÄYTTELY rintamalla suoriuduttiin seuraavasti:

Ei mitään!
Kisakirmaus viikonlopusta hieman jo toipuneena ajattelin taas vähän päivittää kuulumisia. . .

Ko. Viikonloppu meni siis aivan poskelleen, äijä hieman muotoili mm. seuraamiskaaviota uuteen kuntoon ja koetteli ohjaajan hermoja molempina päivinä.

Lauantaina 131p ja sunnuntaina 125p.
Siitä voinette jotain jo päätellä... Se ei todellakaan, todellakaan ollut lähellekään sitä, mitä ajattelin, joskin tiedossa oli, että koska Magnus oli aivan sekaisin koko viikon, tulos voi olla mitä vaan.

Lauantaina se edes vähän paransi loppua kohden, sunnuntaina se ei enää tehnyt mitään! 

Mähän olin kyllä vakaasti päättänyt, että TK2 on plakkarissa, mutta......... no, keväällä sitten joskus uudemman kerran kun elämä on tasoittunut.

Muuten ollaankin nyt elelty ihan hissukseen. Ei olla treenattu, eikä sen puoleen kyllä juuri mitään muutakaan. 
Linda on ollut koko ajan kipeänä, Inka onneksi säästynyt pahemmilta flunssilta.

Messariin ollaan menossa 12pvä ja silloin myös Esteri tulee meille hoitoon.

Krooninen pentukuume vaivaa, eikä yhtään helpota kun tietää niistä kaikista karvapalleroista mitä maailmaan saattaa putkahtaa


Ens vuonna tuleekin olemaan suht pitkät saikut kun multa leikataan molemmat vaivasenluut  Joinain päivinä ne on meinaan niin kipeät, ettei oikein pystyisi edes kävellä, mutta sisulla se suomalainen menee!!!
Että katsotaan mitä tässä tapahtuu...

No, oli taas sen verran sekainen päivitys, että palataanhan taas -viimeistään messarin jälkeen :o) 
T